Vantaan johtajilla on tapana toistella, että kaupungin velkaantuminen on saatu kuriin ilman, että palveluja on leikattu. Tämä ei pidä paikkaansa. Kouluja on lakkautettu, lastensuojelu on kriisiytynyt, ja varhaiskasvatuksesta on leikattu monellakin tavalla. On ollut sijaiskieltoa ja typerimpänä päätöksenä kaikista, lasten oikeutta varhaiskasvatukseen on rajattu.

On leikattu sieltä, missä seuraukset tulevat paljon kalliimmiksi kuin nyt saatu säästö.

Niillä lapsilla, joiden vanhempi on kotona esimerkiksi työttömyyden takia, ei ole oikeutta kokopäiväiseen varhaiskasvatukseen. Varhaiskasvatusta on oikeus saada 20 tuntia viikossa hyvin joustamattomasti. Perheitä ei ole kuunneltu. Rajaus on vaikeuttanut mm. lyhyiden työsuhteiden vastaanottamista, kun lapselle ei välttämättä löydykään kokopäiväistä hoitopaikkaa ja lasta pompotellaan ryhmästä toiseen, jopa päiväkodista toiseen. Ei kukaan vanhempi halua, että mahdollisten lyhyiden työpätkien ajaksi lapsi joutuu aina uuteen ryhmään, johon sopeutuminen vie aikansa.

Rajaaminen näkyy myös päiväkotien arjessa, eikä suinkaan hyvänä asiana. Osa-aikaisessa hoidossa olevista lapsista on alettu puhua puolikkaina. Mutta ihan kokonaisia lapsia ne ovat sen ajan, jonka päiväkodissa ovat. Ei riitä puolikas ruoka ja syöttäminen, puolikas vaipanvaihto tai pukeminen. Puolikkaiksi lapset kuitenkin lasketaan, mikä tarkoittaa, että lapsiryhmien koot ovat entisestään kasvaneet.

Varhaiskasvatusoikeuden rajaamisesta tavoitellut säästöt ovat pitkälti palaneet lisääntyneeseen byrokratiaan.

Vantaa on pääkaupunkiseudun kunnista ainoa, joka varhaiskasvatusoikeutta on rajannut. Toivon, että kuntavaalien jälkeen Vantaa palauttaa oikeuden varhaiskasvatukseen kaikille ja palauttaa perheille vapauden valita, jonka se näiltä nyt on vienyt.