Kun lapseni oli aloittamassa esikoulua, kysyin häneltä innostuneena, eikö olisi hienoa mennä eskariin, jossa ollaan koko ajan ulkona, semmoiseen metsäeskariin. Lapsi parahti itkemään ja sanoi, että ei ikinä, hän vihaa metsiä.

Lapsen vastaus pysäytti ja tajusin, että hän ei ollut elämänsä aikana juurikaan viettänyt aikaa metsässä. Siinä hetkessä päätin, että tästä lähtien me alamme retkeillä metsässä. Mutta en laittanut häntä metsäeskariin.

Nykyään hän viihtyy metsässä eikä enää vihaa.

Kun vantaalaisilta kysytään, mikä omassa kotikaupungissa on parasta, on vastaus usein, että lähimetsät ja -luonto.

Vantaalla onkin kaavoituksessa ja rakentamisessa huolehdittava, että otetaan huomioon ns. 3-30-300-periaate. Se tarkoittaa, että jokaisen ikkunasta näkyy vähintään 3 puuta, jokaisen asuinalueen latvuspeittävyys on 30 % ja jokaisella on 300 metriä viheralueelle.

Paitsi että metsät luovat viihtyisyyttä, ovat ne hiilinieluja eli sitovat hiilidioksidia ilmakehästä. Uusimpien tietojen mukaan Suomen metsät eivät enää ole hiilinielu. Uutinen on äärimmäisen huolestuttava Suomen ilmastotavoitteiden kannalta. Suomen onkin rajoitettava hakkuita, jotta ilmastotavoitteisiin voidaan päästä.

Olen allekirjoittanut Suomen Luonnonsuojeluliiton lähimetsäsitoumuksen, jossa vaaditaan:

• Metsistä tehdään kattavat luontoselvitykset, ja niiden tulokset huomioidaan järjestelmällisesti suunnittelussa ja päätöksenteossa.
• Rakentamista ei osoiteta arvokkaisiin metsiin, vaan se ohjataan aina ensisijaisesti jo rakennettuun ympäristöön.
• Kunnan metsäomaisuuden euromääräisistä hakkuutuottovaatimuksista luovutaan. Virkistysmetsissä ei tehdä metsätaloustoimia vaan ne säilytetään mahdollisimman luonnontilaisina. Jos kunnalla on talousmetsiä, niiden luonnon monimuotoisuutta lisätään.
• Metsien suojelua lisätään merkittävästi, jotta vähintään 30 prosentin suojelupinta-ala saavutetaan kansainvälisten biodiversiteettitavoitteiden mukaisesti.